Invocabit on Pääsiäisen ensimmäinen sunnuntai. Leipzigissa, joka oli Bachin elämän pisin ja tuotteliain aika säveltäjänä, noudatettiin Paastoaikaa (pidättyväisyys, ei juhlallisuuksia...) erittäin tiukasti, joten messussa ei soitettu musiikkia. Weimar ei noudattanut tätä sääntöä Paastoaikana, kuten näet muutaman viikon kuluttua. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että Bachilla ei ole kantaatteja tälle päivälle, eikä myöskään monille muille sunnuntaille Palmarumin asti.
Mutta en halua jättää sinun sunnuntai-aamuasi ilman taivaalista musiikkia, joten teen joitain henkilökohtaisia valintoja viihteeksesi. On olemassa monia kantaatteja, joiden sävelytystausta ei ole täysin selvä, ja olisi sääli olla esittelemättä niitä sinulle, joten olen valinnut tälle päivälle kolme kantaattia.
Ensimmäisenä on Gottes Zeit ist die allerbeste Zeit, BWV 106, hyvin varhainen kantaatti Mühlhausenin ajalta, siis sävelletty vuosina 1707–1708 tuntemattomalle tilaisuudelle. On hyvin todennäköistä, että tämä on Bachin vanhin kantaatti, sillä tyylillinen analyysi ajoittaa sen aikaisemmaksi kuin BWV 4 tai 131. Vanhin säilynyt käsikirjoitus on kuitenkin tehty Bachin kuoleman jälkeen vuonna 1768. Bach oli 22-vuotias kun sävelsi tämän kantatin, todennäköisesti hautajaistilaisuuteen, mahdollisesti jollekin itselleen hyvin läheiselle henkilölle.
Hautajaisista siirrymme häätilaisuuteen, ja yhdestä Bachin varhaisimmista kantaateista siirrymme mahdollisesti viimeiseen kantattiin, jonka parissa hän työskenteli, Dem Gerechten muß das Licht, BWV 195, joka on peräisin vuodesta 1748. Tai ainakin se saattaa olla, sillä ainoa säilynyt käsikirjoitus on peräisin vuodelta 1748, mutta on viitteitä siitä, että hän olisi voinut sävelsiä kantatin vuonna 1727. Vuonna 1748 Bach keskittyi viimeistelemään suurta teostaan Hohe Messea, ja tämä kantaatti oli työ, jonka hän teki välissä. Hän sävelsi vain resitatiivit ja antoi kopisteilleen liimata valmiita koraali- ja arioita teokseen. Siitä huolimatta kyseessä on hyvin luksusrikas kantaatti varsin suurella orkesterisällillä, joten aviopariskunta on täytynyt olla merkittävä.
Mielenkiintoista on tietää, että Bach sävelsi yli 60 häänkantaattia, useimmiten hyvin toimeentuleville perheille, jotka pystyivät maksamaan huomattavan palkkion. Mutta niistä 60 kantaatista vain 3 on säilynyt täysin ehjinä.
Lopuksi Was Gott tut, das ist wohlgetan, BWV 100, yksi kolmesta kantaatista, joilla on sama nimi, Samuel Rodidastin (1649–1708) kirjoittaman runon perusteella, jonka Rodigast kirjoitti lohdutukseksi ystävälleen, Jenan kantorille Severus Gastoriukselle (1646–1682), joka oli tuolloin vakavasti sairas. Gastorius oli niin liikuttunut tekstistä, että parantuessaan hän sävelsi siihen melodian, mikä teki siitä kuuluisan ja jota Bach käytti useita kertoja avauskoraaleissa. On tuntematon, millaiselle tilaisuudelle Bach sävelsi tämän kantatin.